— pohdin muutamien ystävieni kanssa tilannetta, jossa oli tultu inhimillisesti tien päähän. Ei ollut paluutietä – eikä näyttänyt olevan tietä eteenpäinkään. Mikä neuvoksi?
Entäpä, jos se ”neuvo” olisikin Jumalan luova teko tilanteessa? Ihmeeksikin voisimme sitä nimittää, koska asia tulee eri tavoin ja eri kautta kuin olemme olettaneet ja odottaneet – vieläpä niin, että tavallaan olemme itse kulkeneet oman tiemme päähän ja käyttäneet kaikki ratkaisumallimme.
Se, että olemme kulkeneet oman tiemme päähän ja käyttäneet omat ratkaisumallimme, ei merkitse sitä, että tietä ei olisi – koska Jumala voi tehdä tien korpeen ja puhkaista virrat erämaahan. Hän voi tehdä jotain, mitä ei ole – onhan Hän JUMALA.
Ehkäpä meille tuottaa usein päänvaivaa se, että odotamme Jumalalta ihmeitä meidän tavallamme – jopa sillä tavoin helppoja ihmeitä, että hyvä että niitä ihmeiksi huomaa. Entä jos Jumala haluaa tehdä asioita, jotka oikeasti huomataan, jotka puhuttelevat ja jotka kirjaimellisesti avaavat uusia polkuja? Tällaiset ihmeet, Jumalan suuret, luovat teot, näkyvät selkeimmin juuri näissä meidän mielestä mahdottomissa tilanteissa.
Pauliina Kuikka
Miehikkälän helluntaiseurakunta 